Hyvissä iskelmissähän on se, että niissä vedetään mutkat suoriksi. Ne kertovat ihan kaikkein paljaimmista elämässä vastaan tulevista tunteista. Niihin tulee suhtauduttua aika eri tavalla kuin sellaisiin hyviin biiseihin, jotka edustavat jotain muuta ja mutkikkaampaa genreä. Oikein hyvä iskelmä tuntuu vain oikein onnistuneelta todellisuuden huijaamiselta.
Useimmat Aki Kaurismäen elokuvat ovat samanlaista todellisuuden huijaamista. Niiden fantastisella realismilla ei ole mitään tekemistä kenenkään arkitodellisuuden kanssa, ei ole tarkoituskaan olla. Mies vailla menneisyyttä on fantasiaelokuva sekin. Elokuvana hyvä, tarinana vähän väsyttävä.
Tuntuu osuvalta, että leffan "tunnusbiisinä" soi sellainen kaikkien Badding-larppausten ihana äiti kuin Paha vaanii on. Siinähän ei ole oikeastaan mitään omaa, ja samalla siinä on kaikki oma. Sen pelastusarmeijalarppauksella ei olisi mitään merkitystä, ellei tuo ajatus siitä, että elämä on tuhoon tuomittua nuorallatanssia, resonoisi niin moneen meistä.
Paha vaanii Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti