Useimmat Suomessa keväästä tehdyt kappaleet ovat ahdistuneita, mutta ahdistuksen sävyissä on toki eroja. Sielun Veljet ja Radiopuhelimet ovat kuvanneet fyysistä jomotusta, josta ei saa palkintoa. Kauko Röyhkä on kertonut paniikin tunteesta, joka vaikuttaa enemmänkin ekstaasilta. Yonan Kevätfiilis-biisissä liikutaan jo puhtaan euforian alueella.
Näissä biiseissä kevät on meemi, aina suhteessa biologiankirjoista luettuun. Mutta entä jos se onkin kuoleman ja luopumisen aikaa? Ei himo ihmisten välillä aina syty keväällä. Se voi sammuakin silloin.
Rakkauden kuolema kevätaikaan on traagisinta, mitä rakkaudelle voi tapahtua. Luin jo lapsena amerikkalaisesta taitoluistelijasta Jackson Hainesista, joka muutti 1870-luvulla rakastettunsa perässä Suomen Kokkolaan, sai keuhkokuumeen ja kuoli pitkän talven jälkeen, uuden kotimaansa ensimmäiset valkovuokot nähdessään, juuri kun muuttopäätös oli oikeuttamassa itsensä.
Keväällä päättyvään rakkauteen ei sentään aina kuole. Kontrasti kaikkialla ympärillä tapahtuvaan heräämiseen voi kuitenkin olla melkoinen. Sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa.
Kevät on omasta positiosta riippuen rakastettu tai vihollinen, eikä se salmiakkikaan ole muuta kuin esimerkki huijauksesta.
Samassa vastatuulessa samalla rannalla istuva ihminen voi vihata tai rakastaa aivan yhtä voimakkaasti.
Tuuli yltyy, asiat unohdetaan tai muistetaan.
Kevät YouTubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti