Suomen kesä saattaa olla kauniskin, mutta ennen muuta se on lyhyt. Elokuun loppupuolella syntyneenä tiedostan tämän hirveän voimakkaasti. Jokaisen kesän päättyessä sitä tekee itselleen tiliä kaikista niistä pyrkimyksistä, joissa ei sinäkään vuonna onnistunut.
Liittyväthän ne usein muihinkin asioihin kuin niin sanottuun rakkauselämään. On silti kai väistämätöntä, että maassa, jossa ulkona voi viettää pidempiä aikoja toppatakkia kevyemmissä vaatteissa vain muutaman kuukauden ajan vuotta kohti, romanttiset kohtaamiset tuntemattomien kanssa tapahtuvat usein kesällä.
Vain kaksi levyä tehneen Keba-yhtyeen tunnetuin ja paras biisi Kesä Espalla kertoo tähän liittyvästä euforiasta ja ahdistuksesta. Sen kertoja - nuori jätkä, ehkei edes baari-ikäinen - odottaa Esplanadin puistossa tyttöä, jonka on ilmeisesti tavannut vasta edellisenä päivänä. Ei ole kännyköitä, ei muuta mahdollisuutta kuin istua Espan penkillä siinä, mihin tapaaminen on sovittu. Jäätelötötterö sulaa epätoivoisen nuorukaisen kädessä, kun tämä odottaa aamuyöhön asti kuvitelmiensa tyttöä, joka on ainakin kertojan olettaman mukaan pussailemassa jotakuta muuta jossain muualla.
Rakkaani, missä sinä viivyt? Kesä Esplanadin on kovin lyhyt, parahtaa Ali Alikoski kertosäkeessä ja niputtaa napapiirin liepeillä vallitsevan neuroottisen suhtautumisen vuodenaikoihin tavalla, johon ei ole lisättävää. Eri ilmastoalueilla tehdään erilaisia kesäbiisejä. Suomessakin on yritetty kuvata kesää laiskana loikoiluna, mutta takakireä neuroottisuus tuntuu todellisemmalta.
Tämä yhdestä iltapäivästä seuraavaan sarastukseen yltävä kuvaelma tiivistääkin samalla suomalaisen asenteen kokonaiseen kesään. Sen alkaessa odotukset ovat taivaissa ja kaikki maailman rakkaus ulottuvilla, mutta heti juhannuksen jälkeen alkaa tuleva talvi jo ahdistaa.
Kesä Espalla sanoituksineen YouTubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti