Rakkauden käsite populaarikulttuurissa ja ehkä keskeisimmin populaarimusiikissa tapaa olla niin kapea, että tämä on varmasti kaventanut yleistäkin ymmärrystä siitä, mitä kaikkea rakkaus oikeastaan on. Siksi Jarkko Martikaisen aihetta käsittelevä teemalevy onkin paitsi hienoa, myös tärkeää musiikkia. Romanttinen rakkauskin saa levyllä osansa, mutta niin saavat myös esimerkiksi rakkaus kissaan, ystäviin, sukuun ja perheeseen. Nimikappale pureutuu isän ja pojan väliseen rakkauteen hieman keskimääräistä vähemmän sentimentaalisista lähtöasetelmista käsin.
Isänmurhan yleensä vertauskuvallinen käsite nimittäin konkretisoituu laulun maailmassa,jossa vanhimman pojan velvollisuus on kuristaa isänsä tämän väsyttyä elämään ja armotyötä pyytäessä. Laulun minäkertojalle se ei ole aivan helppoa, ja hän pakeneekin viime hetkellä vastuutaan isoon kaupunkiin, josta koettaa värvätä palkkamurhaajan tekemään pakollisen puolestaan. Tappaminen ei vaan luonnistu alan ammattilaiseltakaan, kun tämä on saanut nähdäkseen kohdehenkilön kirkassilmäisen rippikuvan. Poika joutuu palaamaan kotiin häntä koipien välissä, mutta saa isältään anteeksiannon.
Tästä voi ehkä jo päätellä, että Martikainen palauttaa Rakkaus-biisissä konkreettisen taas metaforiseksi itselleen ominaisella tavalla. Selkeän ja lineaarisen tarinan alle piiloutuu se syvätaso, jolla kappaleen varsinainen merkityssisältö on.
Skenaariossa on raamatullista painokkuutta, minkä tiedostaen Martikainen rakentaakin laulunsa Vanhan testamentin vakaalle perustalle. Kertosäe Muista neljäs käsky / viides käsky / ja itsekunnioitus ja rakkaus / Mitä se on / se rakkaus? on niin hyvä tiivistys, että sen ansiosta lähes seitsenminuuttinen, dylanmainen moraliteetti jää mieleen kuin pophitti.
Neljäs käsky kehottaa kunnioittamaan vanhempiaan, viides kieltää tappamasta. Biisin maailmassa nämä kumoavat toisensa. Raamatullinen referenssi on tässä tosin vain valottamassa kertojan - ja kenen tahansa meistä - kamppailua erään ihmiselämän perustavanlaatuisen ristiriidan kanssa: me kaikki joudumme ainakin joitakin kertoja tilanteeseen, jossa jostain asiasta on kovin vaikeaa päästää irti, vaikka se samalla tuntuisikin välttämättömältä elämän jatkumista ajatellen.
Kertojan isä on lopullisen tällaisen tilanteen äärellä: elämällä ei ole hänelle enää mitään tarjottavaa, joten hän haluaa kuolla, mutta omin voimin hän ei tätä halua pysty toteuttamaan, vaan tarvitsee poikansa apua. Mutta yhtä lailla pojan on mahdotonta päästää irti isästään. Taustalla vaikuttaa kulttuuri, jossa on isänmurha on juhlan aihe ilmapalloineen ja serpentiineineen; toverit tarjoavat kertojalle rohkaisuryyppyä uskoen sen ratkaisevan tilanteen.
Martikaisen skenaarion kompleksisuus ilmenee siinä, että tämä voisi tästä lähtökohdasta aivan hyvin olla hirtehinen laulu siitä, miten välttämätön surmatyö lopulta onnistuu, ja yksilön ja yhteisön elämä voi jatkaa kulkuaan uusiutuneena, puhtaalta pöydältä. Mutta kun se surmatyö ei onnistu,eikä tätä esitetä laulussa negatiivisena lopputulemana.
Niinpä avainsäkeet ovat ne viimeiset, joissa isä antaa synninpäästön pojalle: Sinä tahdoit vain tavoittaa täydellisyyttä / mutta sinäkään et sitä voi tavoittaa.
Neljännen ja viidennen käskyn sovittamattomalta vaikuttanut ristiriita ratkeaa siten, että isä peruu vaatimuksensa tulla pojan tappamaksi. Rakkaus voittaa itsekunnioituksen. Ja miten sitten itsekunnioitus suhteutuu tässä vanhempien kunnioittamisen velvoitteeseen? Tässä on kyse moraalista painetta langettavan yhteisön, isän ja pojan välisestä monimutkaisesta kolmiodraamasta. Isänmurha on yhteisöllinen velvoite, jonka allekirjoittamalla poika etsii yhteisön hyväksynnän suomaa itsekunnioitusta, mutta ei sitä kykene rakkaudeltaan saamaan. Vapauttava lopputulema kumpuaa siitä, että isä itsekin asettaa viime kädessä henkilökohtaisen rakkauden yhteisön vaatimusten edelle.
Tämä tarjoaa tietysti mahdollisuuden sellaiseenkin osatulkintaan, että laulussa on kyse myös kritiikistä juuretonta ja historiatonta kulttuurikäsitystä vastaan. Historiallisesti katsottuna isänmurha niin konkreettisesti kuin metaforisesti yhdistyy moniin murroskohtiin, joissa tyhjästä on koetettu rakentaa parempi maailma tuhoisin seurauksin.
Neljäs ja viides käsky eivät voi, tai niiden ei pitäisi, olla ristiriidassa. Jonkun kunnioittaminen ja tämän tappaminen eivät voi olla sama asia.
Nämä ovat hataria spekulaatioita ja vapaata assosiaatiota. Martikaisen Rakkaus on niin monikerroksinen teos, että sen kunnollinen analyysi vaatisi kirjallisuudentutkimuksen kaikkia aseita, jotka ovat itseltäni tainneet unohtua jonnekin ojanpohjalle ruostumaan.
Mutta ei tämä niin vaikeaa kuunneltavaa ole kuin ylläolevasta ehkä voisi päätellä. Melodisen vaivattomuuden lisäksi Martikaisen hersyvä kielenkäyttö laskee nauttimiskynnystä hyvinkin alhaalle. Esimerkiksi tästä käyköön vaikka säe Ohikulkija kertoi / Pub Verinen tsaari / on paikka missä hulluus heilimöi.
Hulluus heilimöi, miten upea obskuuri alkusointu. Ja mikä ihmeen Verinen tsaari, mistä se tähän tuli? Maailman täydellisin arveluttavan kapakan nimi yhtä kaikki. Toki jos Romanovien dynastian historiaa alkaa lueskella, sieltä löytyy myös kaikenlaisia yhtymäkohtia tämän laulun teemoihin.
Mutta ehkä en mene nyt siihen.
Rakkaus Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti