Suomen kesän kaksoisrooli paniikin ja ekstaasin lietsojana tiedetään. Se on niin lyhyt ja muodostaa niin vahvan kontrastiin muihin vuodenaikoihin, että sitä odotetaan kivun ja nautinnon hämärillä rajamailla ja sen päättymistä aletaan pelätä heti ensimmäisen oikeasti lämpimän päivän aamunkoitteessa. Jotkut tuijottelevat neuroottisesti sääennusteita, toiset istuvat uhmapäissään terassilla, vaikka sataa rakeita. Koululaiset, toimettomat ja kesälomaruletissa heinäkuuhun osuneet lataavat lyhyelle ajanjaksolle kohtuuttomia odotuksia, jotka kasaantuvat viimeistään helmikuusta alkaen. Reissut ja romanssit tuntuvat kaikki tapahtuvan muutaman hullun viikon aikana.
Popedan Kuuma kesä on varmaan monen mielestä loppuunkulunut karaokeinstituutio, mutta jos sen ihan oikeasti kuuntelee avoimin korvin ja sopivaan aikaan vuodesta, on se edelleen definitiivinen kuvaus tästä maantieteen ja kulttuuripsykologian sanelemasta hulluudesta. Yksikään eturivin suomirock-klassikko ei ole aidosti elämäniloinen, mutta Kuuma kesä on hyvin lähellä sitä. Ainoastaan yllämainittu paniikin sivumaku leikkaa biisin uhittelevaa hedonismia. Taiteemme historiassa se muistuttaa eniten Katri Valan kaltaisten tulenkantajien yrityksistä kasvattaa tänne romanttinen puutarha vaikka hampaat irvessä.
Pate Mustajärvi hahmona ja laulajana on luotu tätä biisiä varten. Kenenkään muun on ihan turha yrittää vetää Kuumaa kesää. Mustajärven suorituksessa on kaikki se sama rehvakkuus ja epätoivo kuin Suomen kesässäkin. Ei tämä kerro kesästä, joka olisi jo todettu kuumaksi. Tämä on toive tai vaade kuumasta kesästä. Rivien välissä on se mahdollisuus, että kesä on sateinen ja kolea eikä kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen edustajia tule vastaan.
Itse riveillä niitä toki tulee, heti ensi säkeistä alkaen:
Hän oli tosi upee näky / lyhyessä kesämekossaan / Mä hänet rantatiellä näin / ajoin satamaan päin / hän nousi satulaan.
50-luvun kovimpien rokkenrollien veroista panosymboliikkaa, tarkkaa asiassa pysymistä. Upeaa lyriikkaa, toisin sanoen. Samoin kertosäkeen kuolematon iskulause On pitkä kuuma kesä / ja mä aion elää sen kuuluisi V.A. Koskenniemen kokoamiin aforismiteoksiin. Siinä toive, aie ja pelko lyövät väkivaltaisesti kättä.
Mutta olennaisin tästä klassikosta tiivistyy silti herkistelevään c-osaan:
Aamuyön raikas tuuli / Meren rantaan käveltiin / Purista mua lujaa, beibi / pistä silmäs kii / Huuda, tyttö: "Tää maa sun on!" / Se päästä päähän ajetaan / Mä tahdon nähdä kaiken / ja jokaista rakastaa!
Tuon väliosan lopussa on upea hetki, kun Mustajärvi kyllästyy muutaman sekunnin herkistelyynsä ja puristaa tuossa ja jokaista rakastaa! -kohdassa Suomen kesän kaiken vaikeasti määriteltävän tunteen sanoiksi ja säveliksi.
Kuuma kesä Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti