Oikeastaan Jaakko Laitinen & Väärä raha olisi voinut olla paljon korkeammalla tällä listalla, jos olisin antanut subjektiivisuudelle täyden vallan. Moni musiikintekijä ei ainakaan tällä vuosikymmenellä ole vaikuttanut elämääni Laitista ja yhtyettään enempää, enkä varmasti ole nähnyt mitään muuta kokoonpanoa läheskään yhtä monta kertaa livenä koko elämäni aikana. Nimenomaan elävän musiikin esittäjänä Väärä raha on ainutlaatuisen hyvä: sen keikoilta palaa aina kotiin hieman enemmän ihmiskuntaa rakastaen. Se onnistuu jotenkin olemaan tasalaatuinen vaikuttamatta koskaan rutinoituneelta, ja se saa ihmiset tanssimaan melkein missä tahansa.
Tanssi on avainsana. Tässä blogissa kirjoitetaan levytetystä musiikista, ja vaikka Väärän rahan kolme tähänastista albumia ovat loistavia nekin, tuntuvat ne lähinnä heijastuksilta yhtyeen tosiolemuksesta, joka paljastuu keikoilla. Joka ilta ei kuitenkaan voi olla Väärän rahan keikkaa, vaikka ahkerista kiertolaisista puhutaankin. Levyjä kuuntelemalla voi tavoittaa muunnelman samasta tunnetilasta. Kyse ei oikeastaan ole laimeammasta tai vähäarvoisemmasta muunnelmasta. Väärän rahan kuunteleminen levyltä on vain yksityisempi ja reflektiivisempi kokemus verrattuna keikkojen hurmioituneeseen yhteisöllisyyteen. Keikoilla tätä musiikkia tai sen merkityssisältöjä ei tule varsinaisesti ajatelleeksi, mutta kotioloissa sekin on mahdollista. Silloin voi tanssimisen sijaan miettiä tanssimisen merkitystä.
Ja siksi Tanssi tanssi on monesta varsin tasavahvasta ehdokkaasta valintani Jaakko Laitisen & Väärän rahan parhaaksi biisiksi. Se on keikoillakin yksi odotetuimmista, mutta nimenomaan kotikuuntelussa se nousee koko arvoonsa. Se tuntuu kiteyttävän merkittäviä osia Laitisen (ja uskallan sanoa koko yhtyeen) elämänfilosofiasta, jossa hetkeen tarttuminen, puhdas vilpitön tunne ja vapauden pakeneva ideaali ovat keskeisiä, mutta ankkuroituvat tiukan maanläheiseen ymmärrykseen aikamme rajallisuudesta, yhteiskunnan asettamista kahleista ja inhimillisen tunne-elämän oikullisuudesta. Nuo ovat ne raja-aidat, joiden sisällä tanssitaan, mutta Väärän rahan musiikissa on sisäänrakennettuna ajatus, että vaikkei noita aitoja voi lopullisesti kaataa, hetkellisesti ne voi.
Ne kaatuvat jokaisella Väärän rahan keikalla ja kaikissa yhtyeen parhaissa lauluissa. Niissä ei haihatella tai kiistetä banaalin maailman olemassaoloa, vaan näytetään keskisormea sille, uskotaan mahdollisuuteen tanssia hetkeksi sen ulottuvilta pois.
Laitinen on todella hyvin suomenkielensä hallitseva lyyrikko, joka muokkaa vanhan iskelmän ja mitallisen runouden kieli- ja kuvamaailmaa vapaasti omiin tarkoituksiinsa ja naamioi usein tähän romantilliseen ajattomuuteen jotain, mikä koskee yllättävässäkin määrin omaa aikaamme. Tavanomaiset iskelmät eivät ala siten kuin Tanssi tanssi:
Tahdon viedä tanssiin sinut kanssani maailman ääriin / Raha meidät on kahlehtinut muovijumaliin vääriin / Kuka löysi kultaa tieltään, alas joutui kumartumaan / Ahnahasti lipoi kieltään ja tottui pahaan ja rumaan.
Siinä on parissa säkeessä se vapauden toive ja aitouden vaatimus, joista Väärän rahan musiikin kahtalainen onnentähti hahmottuu. Tanssiminen on vapautta, vapaus on tanssimista. Banaaliin, häviävään ja keinotekoiseen kiinnittyminen on vastakohta tälle. Banaalia ja häviävää ovat raha, materia ja näille rakentuva kulutusyhteiskunta, mutta myös ihmisten toisilleen asettamat tunteiden kahleet:
En tahdo orjas olla, en orjakseni sua / Tahdon tanssia kuutamolla ja onneen antautua.
Tanssi tanssi on täydellisen vapauden ekstaattinen manifesti, eikä se olisi niin voimakas teos, ellei se tiedostaisi tämän vapauden pakenevaa luonnetta. Väärä raha tuntuu yhtyeenä kuitenkin olevan olemassa voidakseen tarjota ihmisille (varmaan kuulijoiden lisäksi muusikoillekin) tällaisen vapauden ohikiitäviä hetkiä. Niitä on seitsemän vuoden aikana koettu lukemattomia.
Alle linkitetty video kuvittaakin biisin upeasti ja tarjoaa väläyksiä tällaisista hetkistä, Kumpulan kyläjuhlilta Turkin vähän isommalle lavalle.
Tanssi tanssi -video Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti