Yhden ihmiselämän kokoisen tarinan tiivistäminen kahteen minuuttiin on saavutus sinänsä. Pää kii -yhtyeen ensimmäinen julkaistu biisi Kalifornia dreaming ei ole edes ainoa kappale, jossa Teemu Bergman on tähän pystynyt. Isojen asioiden tiivistäminen lakonisiksi lauseiksi on hänen vahvuutensa. Toinen vahvuus on kliseiden ja tyypillisyyksien käyttäminen niin, että ne tuntuvat vastaansanomattomilta totuuksilta. Kalifornia dreaming on "klassinen tarina", mutta Bergman kertoo sen riittävän intensiivisesti, ettei sanaakaan tee mieli epäillä. Ja kyllähän moni ihminen päätyy toteuttamaan elämässään jotakin klassista narratiivia, ainakin tässä tapauksessa valitettavasti.
Pieni ruskeesilmäinen tyttö, jolle ja josta tässä lauletaan, on nimittäin vienyt vuosia jatkuneen itsetuhon kierteensä onnistuneesti loppuun. Tyttö on ollut kertojalle jo menneisyyttä, jonkinlainen entinen rakastettu kai, mutta tärkeä ihminen edelleen: tieto tämän kuolemasta suistaa kertojan raiteiltaan, pakenemaan pulloon ja katselemaan vanhoja kuvia. Kaiken taustalla häilyy se karu tosiasia, että ruskeasilmäisen tytön kohtalo oli määrätty ennalta. Joissakin ihmisissä on jotakin, mikä vain estää heitä tulemasta toimeen maailman kanssa. Ei tässä mielenterveysongelmista suoraan puhuta, mutta niistähän on tietysti, ainakin osaksi, kyse.
Kertoja hahmottaa tytön kohtalon kuitenkin ennen kaikkea ulkopuolisuuden ajatuksen kautta. Päätit, ettet loppuun jaksa katsoo tätä paskaa näytelmää, hän pohtii. Ruskeasilmäinen tyttö ei siis ole missään vaiheessa ollut omassa mielessään näytelmän päähenkilö. Näytelmä on elämä, jonka kulkuun hän ei ainakaan kertojan näkemyksen mukaan ole voinut vaikuttaa. Hän on istunut katsomossa ja pettynyt kokemaansa. Tähän liittyy yksinäisyyden ja irrallisuuden tunne, se ettei ole kuin kaikki muut.
Noiden kaikkien muiden joukossa voi tietysti olla vaikka kuinka paljon suunnilleen samoin kokevia ihmisiä, mutta masentuneelle heitä ei ole olemassa, on vain tyyppejä, jotka ovat näytelmässä osallisina jollakin itselle saavuttamattomalla tavalla ja joiden kanssa ei voi kommunikoida.
Tämä kokemus on erityisen peruuttamattomassa ristiriidassa sen kanssa, että ruskeasilmäisellä tytöllä on kuitenkin ollut unelmia, ajatuksia omasta erityislaatuisuudesta. Maailma vain on tuhonnut ne, kun ei ole päästänyt häntä näyttämölle. Ei susta koskaan mitään suurta sitten tullutkaan / pelkkä surullinen, yksinäinen hullu vaan.
Mamas & The Papasin klassikossa Kalifornia on kaunis ja kohtalaisen romantisoitu koti, josta haaveillaan vieraalla, paskemmalta tuntuvalla seudulla. Siinä on kyse ihan maantieteellisestä koti-ikävästä. Kaliforniaan tämä ruskeasilmäinen tyttökin olisi kaivannut, mutta huomattavasti metaforisempaan sellaiseen. Tässä on tietysti enemmän kuin vähän sitä haikailua aavan meren tuolle puolen tai tähtiin, tähtiin. On ihmisiä, joiden koti-ikävää mikään tässä elämässä ei riitä tyydyttämään. Kalifornia on ruskeasilmäiselle tytölle se paikka, jossa hänet ja hänen unelmansa otettaisiin avosylin vastaan, jossa kaikki kerta kaikkiaan olisi toisin ja synapsit paremmassa asennossa. Nyt on vain tämä pakkasen purema paikka, josta on päästävä pois.
Kertoja taas miettii, kuten tällaisissa tarinoissa useimmiten, mitä olisi voinut itse tehdä toisin. Olisipa ruskeasilmäinen tyttö edes soittanut. Mutta turhaahan sellainen spekulointi aina on, eikä se soitto varmaankaan olisi mitään muuttanut.
Suomalaisessa punkissa on käytännössä alusta asti ollut tämä melodinen ja tunteellinen juonne: sydänverellä kirjoitettuja kappaleita ulkopuolisista nuorista, joita kukaan ei lopulta voi auttaa. Pää kiin ansioksi on todettava, että Kalifornia dreamingilla ja eräällä muilla esikoisalbuminsa biiseillä he toteuttavat tätä konseptia paljon rehellisemmin, raastavammin ja intensiivisemmin kuin ylivoimainen valtaosa tällaisia kappaleita tehneistä. Yhtyeellä on toki myös nihilistisiä, mustan humoristisia ja tinkimättömän kantaaottavia kappaleita, ja niissäkin se on lähes poikkeuksetta kyennyt samaan todellisen elämän rappukäytävistä ja asfaltista lähtevään uskottavuuteen. Eivätkä jumalattoman kovat kitaramelodiat ja kertosäkeet ole tietenkään koskaan haitanneet. Yksi suurista suomalaisista rockbändeistä genrerajoista riippumatta.
Kalifornia dreaming Youtubessa . Tämä on biisin alkuperäinen, varsin silottelematon versio.
Kalifornia dreaming Spotifyssa . Hiotumpi albumiversio. Lienee makuasia, kummasta pitää enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti