Tornion kevät kestää 42 sekuntia, ja sen teksti koostuu yhdestä säeparista: Torniolaisten paska haisee / kevät on tullut Tornioon. Tätä ehditään tosin noinkin lyhyessä ajassa toistaa melko monta kertaa. Biisiin mahtuu jopa eräänlainen säkeistö-kertosäe -rakenne: Läjä Äijälä vuoroin rääkyy koko mainitun säkeen, vuoroin "laulaa" eräänlaisella nuhataudista kärsivän kännipunkkarin soundilla pelkästään lauseen Kevät on tullut Tornioon.
En väitä olevani mikään suomalaisen (tai muunkaan) hc-punkin tuntija, mutta kuulemistani alan teoksista Tornion kevät tuntuu minusta olennaisimmalta. Tässä genressä pyritään aina tiivistämiseen, mutta harva on onnistunut näin kompromissittomassa tiivistämisessä niin, että jäljelle jää silti jotain pureksittavaa. Kaikissa urheilulajeissahan voi pyrkiä äärimmäisyyksiin, mutta siinä missä joku Napalm Deathin You Suffer tuntuu minusta sittenkin lähinnä vitsiltä tai meemiltä, on Tornion kevät ratkaisevasti enemmän biisi, jossa sanotaan jotain kiinnostavaa.
Suomi-hardcoren klassikoista löytyy kyllä paljon toimivia sloganeita, sellaisiinhan lajityyppi yleensä pyrkiikin. Kytät on natsisikoja tai Ei raha oo mun valuuttaa ovat erinomaisia sellaisia, vain pari mainitakseni. Läjä Äijälä taas ei sloganeeraa, vaikka pelkistää Kaaosta ja Appendixiäkin enemmän. Hän esittää mielipiteen tai identiteetinmäärittelyn sijaan havainnon, joka on tietysti voimakkaan subjektiivinen ja luonteeltaan nihilistinen ja/tai groteskia hamuava, mutta kuitenkin banaali, vastaansanomaton havainto.
Tässä kirjoitussarjassa on puhuttu paljon vuodenajoista, tietysti siksi, että niistä on tehty Suomessa niin paljon lauluja. Kevät on äkkiseltään arvioiden toiseksi tärkein laulujen vuodenaika, ihan sen nimisiäkin klassikkokappaleita löytyy vähintään neljä. Niiden moodi vaihtelee Sielun Veljien väkivaltaisia sävyjä saavasta ahdistuksesta Kasevan unenomaiseen autereisuuteen. Sitten on tietysti Radiopuhelimien Kevättä ilmassa, joka taas hyödyntää elämän ja kuoleman dikotomiaa, visvaisesti ja eritteenkatkuisesti maailmaa tulkitsevan ulkopuolisen kuvaamana.
Uskoisin, että tuon klassikon viiteteksti on nimenomaan Tornion kevät, joka pelkistää kevään paskanhajuun - eikä suinkaan esimerkiksi koiranpaskan hajuun, sillä kaiketi biisin torniolaisilla viitataan lähinnä kaupungin ihmisasukkaisiin. Mutta kevääseen kuuluva konkreettinen paskanhaju on kaikille tuttu ilmiö, ja tässä se rinnastuu siihen metaforiseen paskaan, joka ympäristöön leviää, kun talvitakit ja estot heitetään nurkkaan. Tässä on kuva ihmisestä, joka juhlii ensimmäistä lämmintä kevätpäivää oksentamalla ja ulostamalla vääriin paikkoihin, tuhoamalla ihmissuhteensa, vetämällä naapuria turpaan, joutumalla putkaan. Tai paljastamalla todellisen itsensä vähemmän konkreettisesti, vaan ei yhtään vähemmän merkityksellisesti paskaa ympärilleen levittämällä.
Tornio voisi tietysti olla mikä tahansa vastaava paikkakunta, mutta on ilman muuta täydellistä, että se on nimenomaan Tornio.
Tornion kevät Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti