Kansanmusiikki ja kansanperinne laajemminkin ovat suuria voimavaroja, joita käytetään usein liian kunnioittavasti. Minulla on ihan perhetaustan kautta tietty peruskiinnostus kansanmusiikkiin, ja nimenomaan sen pahoinpiteleminen ja hyväksikäyttö oivaltavilla tavoilla on vaikuttanut itsestäni palkitsevalta. Tämäkin voi tietysti tarkoittaa kovin erilaisia asioita. Yhtäällä joku Inariveljet uppoutuu mahdollisimman syvälle psykedeeliseen sienitranssiin, toisaalla Pekko Käppi tekee K:H:H:L -kokoonpanonsa kanssa kansanmusiikista kirkkain pääsävyin piirrettyä fantasiaa, joka ei oikeastaan eroa jostain folkmetallista muuten kuin paremman musiikillisen tyylitajun osalta.
Jouhikkohenkilö Käppi on tietysti tehnyt ennen viimeisintä kokoonpanoaan ja Sanguis meus, mama! -levyä kaikenlaisia ryöstöretkiä tradition ydinalueelle. Niiden sävy on vaihdellut surrealistisesta aidosti synkkään. Suomalaisten punk-klassikoiden versioiminen on edustanut ensin mainittua siinä missä mahtava Rammat jumalat -levy (2013) sukeltaa aika syvälle savupirttiheviangstiin. Mitään rajoja musisoinnilleen Käppi ei näytä tunnustavan. Silti hän tietää koko ajan, mitä tekee. Helvetin hieno taiteilija.
Sanguis meus, mama!n kantava idea on karibialaisen voodooperinteen ja suomalaisen loitsutradition yhdistäminen. No miksipä ei. En tunne Suomen kansan muinaisia runoja niin hyvin, että osaisin ottaa kantaa Käpin visioon näiden kahden perinteen yhtymäkohdista. Ilmeisesti sellaisia tosiaan löytyy. Yhdentekevää, vaikkei löytyisikään. Ajatus on hemmetin hyvä, ja demonisen purppuraisiin kansiin käritty levy tekee mullan- ja mädänhajuisesta okkultismista loistavaa tanssimusiikkia.
Tämä kulminoituu huikeaan Ruumiin tomua -biisiin. New Orleansin biitti, jankkaava jouhikko ja tekstin nekrofiilinen romantiikka muodostavat täydellisen kokonaisuuden, eräänlaisen sairaan kultaisen leikkauksen. Tätä tanssitaan kuin kuolemantanssia keskiaikaisissa kirkonmuureissa.
Millään tavalla synkkää musiikkiahan tämä ei enää ole, ellei sitten kaikkein heikkohermoisimmille. Pekko Käpin nykyisiä tanssihittejä voisi musiikillisen suoraviivaisuuden ja vapauttavan perusfiiliksen puolesta kuunnella vaikka koko kansa - tehdä tästä sanan varsinaisessa merkityksessä kansanmusiikkia - ellei niin monelle olisi nykyään niin vieras ajatus saada aamusmoothieensa hyppysellinen ruumiin tomua.
Ruumiin tomua Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti