Kyllähän suomenkielinen populaarimusiikki tarvitsee omat stoner-antheminsa. Juicen Pilvee pilvee ei kelpaa tähän tarkoitukseen, eihän se kerro pilvessä olemisesta. Siekkareilla oli joitakin yrityksiä tähän suuntaan, mutta heidänkin teoksensa ovat liian levottomia tavoittaakseen jumittavan zenin. Kotoista reggaekulttuuria meillä ei sanottavasti ole, ja se vähäkin on aina kuulostanut falskilta.
2000-luvun suomiräp on sitten lopulta vastannut tähänkin kysyntään. Alan klassikoita löytyy aika moneltakin tekijältä. Jos paras suomalainen polttelubiisi pitäisi valita, nimeäisin itse Jodarokin kulttiklassikon Black metal logoja.
Kappaleen täydellisyys tämän harrastuksen kuvaajana liittyy pitkälti siihen, ettei Jodarok edes yritä konstruoida mitään laajempia asiayhteyksiä. Hän pitää sammakkoperspektiivin ja suoltaa täysin vakuuttavasti sitä samaa tajunnanvirtaa, mikä hyvissä pajareissa olevan tyypin päässä lainehtii. Se on korkealentoista, ailahtelevasti nerokasta ja ulkopuoliselle mahdotonta ymmärtää - eikä ymmärtäminen tietenkään ole se pointtikaan.
Black metal logoja kuvaa ajatuksenjuoksua, joka tarttuu sattumanvaraisiin kiintopisteisiin ja rakentaa niiden varaan jotakin kunnianhimoista ja äärimmäisen hataraa. Biisin kertoja assosioi itsekseen mm. suunnitelman palkitun nykytaiteen tekemiseksi: Innovointimoodi: taideinstallaatio Kiasmaan / jossa mennään peilipallon sisään hengaan / Se ois maailma kärpäsen silmin / Apurahaa sais miltsin jos nousis alta viltin. Mutta koska viltin alta nouseminen olisi aivan liian vaivalloista, kuittaantuu kuningasidea saman tien: Tuskinpa, sisäpinnat peileissä on mustia / Kelat heittää joka suuntaan ilman luomistuskia.
Sankarimme siirtyy parvekkeelle, ja assosiaatioketju alkaa tällä kertaa kuuta vasten koukeroita muodostavista oksista: Kuu ehti jo taivaalle kohota / Puussa näkyy black metal logoja / Pihakoivussa black metal logoja / Nään black metal logoja. Koivunoksien tekemät black metal -logot ovat biisin nerokas ydinhavainto, joka välittää täydellisesti sen sumean ahaa-elämyksen, jonka jokainen näitä asioita joskus harrastanut tuntee. Tuo havainto ei kerro mistään eikä johda minnekään, mutta siihen tiivistyy pysäytetty hetki, jossa on kaikki. Jos tuolla hetkellä yrittäisi kirjoittaa avainkokemustaan muistiin, syntyisi proosaa, jossa ei seuraavana päivänä ole mitään mieltä. Näin kävi toisen käden tarinan mukaan eräälle muinaisaikojen sivarille, joka oli polteltuaan keksinyt elämän tarkoituksen ja kirjoittanut sen varmuuden vuoksi muistiin. Yöunien jälkeen hän muisti mennä tarkistamaan, mikä elämän tarkoitus oli tarkalleen ottaen ollut: paperilapulla luki yksi sana, nahkasläppä.
Jodarok tuntuu taiteilijana vähän samanlaiselta slackerilta kuin tässä kuvaamansa hahmokin. Yksi hänen soololevyistään onkin nimeltään Valvo viiteen, nuku kolmeen. Hän on loistava ja lahjakas silloin kun jaksaa. Ehkä hän ei pidä rimaansa turhan korkealla, sellainenhan olisi vaivalloista ja aikaavievää. Hänen suojauksensa ovat alhaalla, hän keskittyy rennosti ottamiseen, olemaan oma itsensä.
Eli kuten Black metal logoja -biisin lopussa todetaan: Tajusin pointin kun sytytin jointin / Haluun olla niin skutsissa että Skynyrdi toimii. Freebird ei ole maailman coolein biisi, mutta kukapa sitä ei oikeasti rakastaisi.
Black metal logoja Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti