perjantai 1. huhtikuuta 2016

#74: Ilkka Rinne: Rattaanpyörä (1957)

Kärki-Helismaa -klassikkotehtaan valtavaan tuotantoon mahtuu kappaleita, joista ei ole koskaan tullut aivan niin kaikkivoipia ikivihreitä kuin ne ansaitsisivat olla. Martti Miettisen eli taiteilijanimimerkki Ilkka Rinteen laulama Rattaanpyörä on itselleni tyyppiesimerkki tällaisesta, vaikkei biisi kai täysin unohdettu olekaan (sitä on kuitenkin katsottu Youtubesta yli 20 000 kertaa). Minä en kuitenkaan olisi välttämättä koskaan kuullut sitä, ellei iskelmätaiteilijan kutsumuksen jo tuolloin tuntenut Laitis-Jaakko olisi sitä Rovaniemellä vuosituhannen vaihteessa usein laulanut.

Itse asiassa netistä löytyy kahtalaista tietoa sen suhteen, onko Rattaanpyörä Kärjen sävellys vai traditionaalinen. Wikipedia väittää ensimmäistä, Äänitearkisto jälkimmäistä. Ehkä kyseessä on trad-mukaelma. Sävelmä onkin haikeassa romanttisuudessaan täysin klassinen. Helismaa on sittehn tehnyt siihen samalla tapaa perusasioissa pitäytyvän tekstin. Rattaanpyörässä sanat soivat kuitenkin niin kauniisti ja aina ilmeisimpiä kliseitä karttaen, ettei tämä voine olla mikään varttitunnissa tupakkiaskin kanteen raapustettu täytetyö. Näiden ihmisten työmoraalia ihaillaan ansaitusti, mutta kyllä hekin olivat joskus innoittuneemmalla ja joskus laiskemmalla tuulella. Rattaanpyörä on ilman muuta innoittunut teos. Sen kauniisti koristeelliseen sovitukseenkin taitaa olla uhrattu tavallista enemmän vaivaa, vaikka selviä yhtymäkohtia lukuisiin muihin Kärjen töihin onkin.

Ilkka Rinteen iskelmäura jäi lyhyeksi, hän yritti sittemmin klassisen laulun parissa ja teki työuransa opettajana. Enpä ole tainnut koskaan kuulla mitään muuta hänen levytystään. Ainakin Rattaanpyörällä kuullaan kuitenkin komeaa ja 23 ikävuotta kypsempää ääntä, jossa on herkkyyttä ja sielukkuutta paljon enemmän kuin useimmilla saman ajan mieslaulajilla. Vaikka Rinteen laulussa on draamantajua, hän pysyy kaukana pateettisesta kailottamisesta. Alle linkitetty kuvataltiointi kertoo sitä paitsi, että kyseessä on erittäin kaunis nuorimies, jolla luulisi olleen kaikki idoliuden avaimet käsissään. Tiedäpä sitten, miksei hänestä merkittävämpää sellaista tullut.

Rattaanpyörä on ennen muuta ikoninen kulkurilaulu, omia ehdottomia suosikkejani tässä paljon viljellyssä genressä. Kulkurihan on ilman muuta metafyysinen rooli. Sen omaksumiselle ei ole mitään erityistä syytä, joidenkin kohdalla homma vaan menee niin. Ihmisille vastaan aina ainoastaan / kun he mulle huutaa: "Hei minne johtaa tie?" / Niin kuin tahtomattaan pyörii pyörä rattaan / enkä tiedä minne se vie.

Kulkurius on "arpa", jota ei voi vaihtaa. Matkan varrelle jäävät perhe, rakkaus ja nuoruus. Mitään niistä ei väitetysti jäädä kaipaamaan, vaikka suunnaton rivien väliin jäävä melankolia näitä kappaleita aina leimaakin. Joku korkealentoinen teoretisoija voisi löytää tästä kokemuksesta vaikka millaista historiallista kosketuskohtaa sotien, pakolaisuuden ja muuttoliikkeiden leimaamaan 1900-luvun alkupuolen ja puolenvälin eurooppalaiseen historiaan. Eri kulttuureilla on omat kulkurimyyttinsä ja laulutraditionsa, mutta vähän kaikkialta näitä tuntuisi löytyvän.

Laulujen kulkurilla on kuitenkin kannettavanaan erityiskohtalo, hän ei kuulu mihinkään massaan. Hänen halunsa ja kykynsä elää vakiintuneista suhteista ja pysyvästä kodista irrallista elämää tekee hänestä poikkeusyksilön. En itke toisten tavoin / Tie on avoin / ja rattaanpyörä pyörii aina vain, kuten kertosäe tämän kohtalon tiivistää. Kulkurius on polte ja kai addiktiokin: Kun veri kuumeinen suonissa kulkee / niin kodin uksen jo matkamies sulkee.

Kulkuriromantiikka vahvistuu kaukomaihin liittyvistä mielikuvista, ja niinpä Rattaanpyörässä viittaillaan Unkariin, joka lienee eräs suomalaisen kulkuri- ja mustalaismytologian kultamaista, kenties varsinkin aiempina aikoina suuria symbolisia merkityksiä saaneen kielisukulaisuuden ansiosta. Sen myötä Unkari on mielikuvissa sekä lähellä että kaukana: rakas mutta romantisoitu.

Sodanjälkeinen iskelmä oli juuriltaan revityssä ja tuhkasta nousseessa yhteiskunnassa kulkurilaulujen otollisinta maastoa, mutta lajityyppi on toki ikuinen. Sen perusteisiin ei taida juuri Rattaanpyörää muotopuhtaampaa ja kauniimpaa johdatusta löytyä.


Rattaanpyörä Jack Witikan elokuvassa Suuri sävelparaati

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti