Kun elämän tiedetään päättyvän kuolemaan ja sisältävän väistämättä matkan varrella kaikenlaisia pienempiä ja suurempia vastoinkäymisiä, joutuu sen mielekkyyttä pohtimaan ihan lähtökohtaisesti. Kyse on angstisia elementtejä sisältävästä tarinasta, jonka lopun tietää onnettomaksi. Miksei sellaista leffaa vain jättäisi kesken?
Vastauksen täytyy piillä matkan varrella koettavassa hauskuudessa. Siinä missä leffasta tai kirjasta tai biisistä nauttiva ihminen voi saada mielihyvää fiktiivisten hahmojen kärsimyksestä tarpeeksi kohottavasti esitettynä, todellisen elämän kokijasubjektin on kai voitava tuntea vilpitöntä nautintoakin ainakin kohtalaisen usein. On ehkä olemassa sellainen vaikeasti määriteltävä fifty-sixty -piste, jonka toisella puolella elämä on ihan jees ja toisella puolella paskaa.
Vaikkei elämän tarvitse olla aina auringonpaistetta ja vaahtokarkkia, niin sen on oltava joskus sitäkin, ja vielä vähän useammin sentään siedettävää. Jos näin ei ole, alkaa itsetuho tuntua erittäin relevantilta vaihtoehdolta, muodossa tai toisessa.
Ja siitä kertoo Kakka-hätä 77 -yhtyeen moderni punk-klassikko Elämä on huora. Sen kertosäkeessä Teemu Bergman tiivistää olennaisimman elämästä, jolla ei ole tarkoitusta ja vihjaa samalla yhteen tärkeään tekijään, joka kaikissa eriarvoisuudelle ja kohtuuttomuudelle rakentuvissa yhteiskunnissa - eli marginaalit suoriksi vetäen kaikissa yhteiskunnissa - on aiheuttanut tätä tarkoituksettomuuden kokemusta.
Olis edes hauskaa elämästä puolet / Eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret / Joka päivä kusipäiden perseitä kun nuolet / elämä on huora, sitten sinä kuolet.
Tunne oman elämän mielekkyydestä on sidoksissa siihen, kokeeko voivansa vaikuttaa sen kulkuun. Periaatteessahan me kaikki olemme vapaita yksilöitä vapaassa yhteiskunnassa. Näin ainakin kokoomusnuorten valheissa/illuusioissa. Tosiasiassa kaikki ihmiset elävät erilaisten reunaehtojen sanelemissa kahleissa, ja meidänkin yhteiskuntajärjestelmässämme suurin osa ihmisistä on taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti alistetussa asemassa ihan vain siksi, ettei ole pelimerkkejä, ei ole valinnanvaraa. Fantasia hipistä, joka jättää oravanpyörän, on elinvoimainen, mutta kutistuvan sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten todellisuus on yleensä aivan muuta. Melkein jokainen joutuu nuolemaan kusipäiden persettä joka päivä, oli kyse sitten sossun sedästä tai palkan maksavasta, yhteiskuntaa toiminnallaan kurjistavasta instanssista. (Ja ylivoimainen valtaosa Suomessa maksetuista palkoista tulee tahoilta, jotka tähtäävät viime kädessä yhteiskunnan kurjistamiseen eli ovat kusipäitä.)
Vaikka "elämä on huora, sitten sinä kuolet" -heitto on ensi kuulemalta läpältä tuntuva käännöslaina, sen takana tuntuu olevan syvempi ajatus, varsinkin kun sen yhdistää biisin toisen säkeistön lainiin duunipäivän jälkeen olo on kuin raiskatulla. Vaikka jälkimmäisessä puhutaan elämän kokijasubjektista ja edellisessä elämästä itsestään, ei huoraamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön tematiikka tietenkään ole sattumaa. Tällaiset ovat jyrkkiä metaforia, mutta eivät perustelemattomia. Lause "sehän on vain työtä" pätee ainoastaan niin kauan kuin työ todella on mahdollista unohtaa heti vapaa-ajan alkaessa. Hyväksikäyttö taas alkaa heti, kun vailla vaihtoehtoa olevaa ihmistä vaaditaan tekemään jotain kohtuullista huonommilla ehdoilla. Tällaiset skenaariot eivät todellakaan ole fantasiaa tässä rapistuvassa hyvinvointivaltiossamme, eivät olleet edes vuonna 2007, jolloin kaikki oli nykynäkökulmasta aika hyvin.
Sananen musiikistakin. Kakka-hätä 77:n kaikkia parhaita biisejä yhdistää kaksi asiaa: viiden tähden melodiavainu ja upean siloittelematon tuotanto. Vähääkään kiillotetumpi toteutus ei palvelisi näitä likaisten yksiöiden peränurkissa luuhaavia biisejä. Teemu Bergmanilla on huikeaa silmää kertosäesloganeille, ja tässä on yksi parhaista, Kakkiksen paras. Narkata ja kuolla pääsee lähelle, mutta tämän skaban ratkaisee oikeastaan se, miten hienosti Elämä on huoran jankkaava kitarariffi kuvaa sitä samaa masentavan jankkaavaa, päivästä toiseen samana toistuvaa todellisuutta, josta biisi kertoo.
Elämä on huora Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti