Sielun Veljet ei ole yhtye, johon tulisi suhtauduttua kovin biisilähtöisesti, mutta toisaalta tuntui välttämättömältä sijoittaa se melko korkealle tällä listalla. Ei sen musiikista nauttiminen vaadi myöskään levykokonaisuuksien kuuntelemista tai kokonaisvaltaista perehtymistä "Sielun Veljet -maailmaan". Yhden tarpeeksi euforisen tappobiisin luukuttaminen riittää hyvin.
Sellainen voi olla vaikka Suomi-Finland -albumin päätösraita Volvot ulvoo kuun savuun, joka kääntää bändin alkuvuosien maanisen energian akustisemmalle kielelle: lopputuloksena on hysteerinen luomuteknomestariteos, jota voisi tanssia loputtomiin. Juuri tällainen sätkyttely, jossa silmät jo pullistuvat päästä ja vaahto pursuu suupielistä, mutta jalkojen liike vain jatkuu, on kappaleen aiheenakin. Sehän kertoo elämysten, nautintojen, seksin ja päihteiden pakkomielteisestä metsästämisestä sekä yksilöä että yhteiskuntaa määrittävänä noitaympyränä. Tulkinta-arsenaaliin voidaan mausteeksi lisätä vielä 80-luvun lopun ajankuva. Siitä kai se Volvo noin sisällöllisesti kumpuaa, vaikka sopii toisaalta tekstiin ihan äänteellisestikin todella hyvin. Jos tässä laulettaisiin Saabeista, muuttuisi biisi pillurallista kertovaksi.
Levoton mies ei koskaan lepää. Muuten yksi ikonisimmista suomalaisen rocklyriikan lauseista, jos minulta kysytään. Mutta tarkoittaa koko säkeistöstä irrotettuna vähemmän kuin asiayhteydessään.
Levoton mies ei koskaan lepää / Levoton mies on nälkäinen / etsii löytää unohtaa / kunnes vihdoin oivaltaa / et levoton mies ei koskaan lepää.
Siinä se kehä. Se johtaa elämyksen kautta pettymykseen, uuteen elämykseen ja uuteen pettymykseen loputtomana luuppina. Se päättyy vasta sydämen pysähtymiseen, yhtäkkiseen kuin Siekkareiden biisinkin loppu. Tällaista kappaletta ei voisikaan loppufeidata.
Vaikka Volvot ulvoo kuun savuun kertoo myös ihmisen hulluudesta yleisemmin, ennen muuta se kertoo sukupuolten välisistä suhteista, tarkemmin sanottuna naista jahtaavasta miehestä. Metsästäjäsymboliikka nivoo Volvollaan keulivan kasariuroon muinaiseen esi-isäänsä, mutta nyt jahdataan elämyksiä ja palkintoja vyölle, kun hengissä selviytymisen edellytyksistä ei ole pulaa.
On aina parasta, kun banaali ja subliimi pakotetaan kohtaamaan toisensa vaikkapa niin, että teoksen aihe on yhtä ja muotokieli toista. Volvot ulvoo kuun savuun / ihmislapset hullaantuu on ihan hirvittävän kaunis säe. Sen sointi kuvastaa urbaania yötaivasta romanttisimmillaan. Kun zoomaa maan tasalle, näkee mitä yössä oikeastaan tapahtuu.
Ja tämä kaikki on oikeastaan yhdentekevää sen rinnalla, miten käsittämättömän kova rituaalitanssin groove tässä biisissä on. Tässäkin mielessä kyse on tanssista, jota on tosiaan tanssittu alkuhämäristä asti ja tullaan tanssimaan, kunnes esirippu laskeutuu.
Volvot ulvoo kuun savuun Spotifyssa
Hyvin kirjoitettu !
VastaaPoista