Juice Leskinen teki ihan hirveän paljon kappaleita siitä, millaista on olla Juice Leskinen. Jos vähän liioittelee, voi todeta, että kaikki hänen biisinsä, jotka eivät ole kielellisiä vitsejä, käsittelevät tätä aihetta. No, se ei tietenkään pidä jäännöksettä paikkaansa minkään Juicen uravaiheen kohdalla, vähiten aivan alkuvaiheen, jolloin hän ei kai vielä ollut ihan sataprosenttisesti Juice Leskinen.
Toisaalta on varmaan ilmeistä, että Juice oli taiteilijana parhaimmillaan kuvatessaan Juicena olemista. Sehän häntä eniten kiinnosti, hän oli suomalaisen populaarimusiikin suurin omaan napaan tuijottelija. Ei niin, että kovinkaan suuri osa tästä napanöyhdän kaivelemisesta olisi mitenkään merkittävää taidetta, mutta siltä saralta Juicen mestariteokset kuitenkin löytyvät. Sellaisia ovat esimerkiksi Risainen elämä (1983) tai Lauri Viidan muistomerkki (1987). (Jälkimmäinen biisikin kertoo enemmän Juicesta kuin Lauri Viidasta.)
Nuo kappaleet lukeutuvat kirjoissani Juicen top kolmoseen, mutta niissä on jo melkoinen määrä vähän vanhemman ja alkoholisoituneemman Juicen raskauttavaa sentimentaalisuutta, mistä syystä niitä on vaikeaa kuunnella muutoin kuin arveluttavissa aamuöisissä tunnetiloissa. Sen sijaan Klovni heittää veivin - mahdollisesti Juicen ensimmäinen Juicesta kertova biisi - on näihin verrattuna kepeä ja ilahduttava kappale, niin elegia kuin onkin. Kuolemastahan se kertoo, mutta kuolemasta hyppynä vapauteen, roolihahmon tai identiteetin kuolemasta, ei kaiken lopusta vaan uudesta alusta.
Biisin ilmestyessä Juice oli vasta noussut kansan tietoisuuteen, suosituksi mutta myös kiistellyksi ja paheksutuksi tähdeksi. Kun viihdetaiteilija ahdistuu julkisesta roolistaan, ottaa hän yleensä metaforavalikoimastaan esiin "klovnin". Klovnilla on todelliset tunteet peittävä maalattu hymy ja velvollisuus hauskuuttaa yleisöä vaikka kuolemaan asti. Tuntuu, ettei klovniudesta voikaan paeta muualle kuin kuolemaan. Tässä biisissä sekin onnistuu vain tekemällä omasta kuolemasta se viimeinen, suurin ohjelmanumero. Sen palkintona on vapaus.
Luultavasti Juice on ajatellut aivan muita kuolemaan tanssivia klovneja kuin itseään. Harva 25-vuotias, vasta läpimurtonsa tehnyt taiteilija ajattelee kuolemaa aivan omakohtaisesti. Muutamaa vuotta aikaisemmin oli manan majoille mennyt vaikkapa sellaisia hahmoja kuin Olavi Virta tai Timo K. Mukka, joista kummastakin tiristettiin viimeiset mahdolliset otsikot vielä kuolinvuoteella ja tietysti sen jälkeenkin. Ainakin ulkopuolisen näkökulmasta kuolema on ollut heille yhtä kuin vapaus. Jotain tällaista kuulen Klovni heittää veivin -biisin ratkaisevassa ja koskettavassa säkeessä Minä menen / takaisin en ikävöi.
Silti Juice on kirjoittanut tässä aivan varmasti myös itsestään, tiedosti sitten asiaa tuolloin tai ei. "Juice" on jo syntynyt, vankila jossa oli elettävä seuraavat 31 vuotta. Suuren osan siitä ajasta Juice tuntui nauttivan hyvinkin paljon juiceudestaan, mutta tarkkaan hänen tuotantoaan perkaamalla löytää geneerisen itsesäälin seasta viitteitä todellisesta ihmisestä naamion takana. On ironista ja vähän traagista, että paras biisi tästä kaikesta syntyi ennen tätä kaikkea.
Youtubesta löytyy kappaleesta tulkinta vuodelta 2005, vain vähän ennen Leskisen kuolemaa. En ole uskaltanut katsoa sitä. Vapaus koitti Juicelle myöhään ja kalliilla hinnalla, mutta kaikille meistä se joskus koittaa.
Klovni heittää veivin on muuten avausbiisi Juicen ja Mikko Alatalon yhteislevyllä Juice & Mikko, ja Youtubessa on myös heidän yhdessä akustisilla kitaroilla vetämä aika kesy versio kappaleesta. Juicen biisiksi minä olen tämän aina mieltänyt, Alatalo taitaa laulaa stemmoja, mutta hänen artistipersoonansa ei tässä kuulu lainkaan. Hänen suhteensa viihdyttäjän dilemmaan on ollut paljon pragmaattisempi, niinkin pragmaattinen, että se vei hänet puolihuomaamatta eduskuntaan asti.
Klovni heittää veivin Spotifyssa
Juicen ja Mikon yhteisesitys
Vuoden 2005 versio
Mikko Alatalo kertoi joku aika sitten että Klovni biisin teksti oli Juicen muistikirjassa valmiina jo silloin kun hän muutti Tre.lle. Kertoi, että Juhani oli kirjoittanut tämän suurinpiirtein jotain 17 ikäisenä Juankoskella.
VastaaPoista