Olisi helppoa kutsua Irwin Goodmanina uransa tehnyttä Antti Hammarbergiä uhrilampaaksi, mutta eihän hän ollut kenenkään puolesta kuollut marttyyri - hän oli hullu sotapäällikkö, joka johti juopon kansansa kuolemaan eturivissä pulloa heiluttaen. Hänen elämänsä on suomalaisen viihdehistorian kiinnostavimpia ja karuimpia kokonaistaideteoksia, johon tuo erityislaatuisen kulmansa se, että henkiystävä Vexi Salmi kirjoitti vuosikymmenestä toiseen tekstit, jotka tuntuvat kertovan Irwin-tarinaa ikään kuin kaunokirjallisen minäkerronnan tapaan, vaikka Antti Hammarberg ne itse lauloikin.
Aivan alussa kyse ei kai ollut tästä. Ensimmäiset Irwin-hitit ovat ulkokohtaisia, joskin hauskoja satiireja. Roolihahmo alkoi kuitenkin sotkeutua todellisuuteen jo parin vuoden sisään. Tuli sellaisia hittejä kuin Hammarbergin rattijuopumustuomion innoittama Autolla Kanarian saarille. Toden teolla Irwin-hahmo ja Hammarberg-henkilö löivät kättä vuoden 1968 Reteesti vaan -biisin myötä. Siksi se tuntuukin definitiiviseltä Irwin-kappaleelta. Siitä voidaan vetää suora narratiivi sellaisiin aivan viimeisten aikojen katkeranuhmakkaisiin lauluihin kuin Elämän peluri tai Makea elämä - makeat vuodet. Parissakymmenessä vuodessa rehvakas uho vain vaihtui melankoliseksi, touhun vääjäämättömän lopputuloksen tiedostavaksi uhoksi.
Reteesti vaan aloittaa kirjallisesti ajatellen sen tarinan, joka päättyi 1990-luvun alussa auton takapenkille Vaalimaalla.
Biisi tiivistää kuvitteellisen Irwinin tarinan kahteen episodiin, sikiämiseen ja syntymään sekä laulajanuran alkuun. Nämä molemmat ovat leimallisesti sattuman satoa: olemassaolevaksi Irwin tuli, koska isä löysi hetkiseksi jostakin armaan ja koska ei puuttunut urheilumieltä.
Laulaja hänestä tuli niin ikään epätodennäköisissä olosuhteissa:
Mieheksi mä sitten pikkuhiljaa vartuin / Vahingossa kerran myös mikrofoniin tartuin / Lauloin yhden rallin, kun etsin sähkövikaa / Ääni muistutti kiljuvaa sikaa.
Tässä Vexi Salmi jo leikittelee sillä, miten epätodennäköistä Irwinin äänellä, habituksella ja laulajapersoonalla varustetun hahmon nouseminen supertähdeksi oli 60-luvun Suomessa. Irwin-mytologisoinnin alkupiste on siis tässä, ja 20 vuotta myöhemmin oltiin Rentun ruusussa. Koko saagaa leimaavia avainteemoja, jotka esiintyvät jo tässä, ovat sattuma ja kohtalo.
Reteesti vaan ja lukemattomat muut Irwin-biisit pyrkivät hahmottelemaan tarinaa, jossa täysin sattumanvaraiset syyt tekevät sattumanvaraisesta lippalakkijätkästä kansanviihdyttäjien kärkeä. Juuri tämän pystymetsäläisyyden takia hän kusee raha-asiansa, naisasiansa ja viina-asiansa, mutta vetoaa "syviin riveihin". Hän ei ole hyvä oikein missään, paitsi jo ensimmäisen albumin nimen määrittelemässä irwinismissä. Toisaalta hän ei voi itselleen mitään. Tämä on hänen kohtalonsa. Minä synnyin peluriksi / löin panokseksi koko elämän, kuten Vexi Salmi skenaarion 80-luvun lopussa tiivisti.
Irwin ja Vexi valloittivat nukkavierujen baarien ilmatilan lauluilla, jotka ovat taitavasti tehtyjä täsmäiskuja kohderyhmän sydämiin. Reteesti vaan on paraatiesimerkki: renttuileva rekilaulu, jossa on saksalaista torvihumppaa, slaavilaista mandoliinipaatosta, upeaa alku- ja loppusoinnuttelua, pieni aavistus puukkojunkkariperinteen altavastaajanroolin ja metaforisen kullinheiluttelun harmoniaa. Tämän vaiheen Irwiniä voi vielä kuunnella ahdistumatta promilleista riippumatta.
Reteesti vaan Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti