Sitten lisää tekstiä Suomen kesästä. Aihepiiri ei ehkä ole vältettävissä, onhan syyskuu tätä kirjoittaessani alkanut 41 minuuttia sitten - ja listalla sattuu olemaan vuorossa teemabiisi elokuvasta, joka on yksi niistä upeimmin Suomen kesän tiivistävistä taideteoksista. Sama pätee Anssi Tikanmäen säveltämään ja Juicen sanoittamaan lauluunkin. Se on musiikiksi ja sanoiksi muotoiltu sumuinen, viileä hetki kahden hellepäivän välissä, vielä kalpean auringon noustessa kaukaisten metsien ylle. Väliaikainen hiljaisuus, kun viimeiset ovat jo sammuneet, eivätkä ensimmäiset ole vielä heränneet.
Mika Kaurismäen elokuva (joka muuten perustuu Tauno Kaukosen niin ikään erinomaiseen romaaniin) sijoittuu tietysti Pispalaan ja sen lähialueiden saariin ja metsiin, joten on selvää,että kuunnellessani tätä balladia ajattelen varhaisen kesäauringon kohtaamista vaikkapa Pispalanharjun huipulla Pyykkipuistossa, tai ehkä Tahmelan rannassa. Mutta paikkahan voisi olla melkein mikä hyvänsä Suomessa. Se kirkas, pysähtynyt hetki on mahdollista kokea vaikka Helsingin keskellä, Linnunlaulun sillalla, kuten toisen hienon taideteoksen, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin, lopussa tapahtuu. Etäinen, toiveikas linnunlaulu ainoana taustahälynä kuuluukin muuten näihin pysäytyskuviin olennaisena elementtinä.
Siinä hetkessä ollaan menneen ja tulevan välissä laajemminkin kuin vain päivänkiertoa ajatellen. Vanhan eilisen / uuden tulevaisuuden / Sen kaiken näin ja paljon oivalsin. Sellaisina hetkinä ymmärretään jo tapahtuneita asioita ja tajutaan selvästi, mitä niistä on opittava ja mitä niistä seuraa. Ne ovat kirkkaiden ajatusten ja järkähtämättömien ratkaisujen hetkiä. Usein on kyse rakkaudesta, niin tässäkin.
Kappaleen esittäjä Päivi Portaankorva saattaa olla vähiten tunnettu tässä blogissa käsitellyistä artisteista. Itse en tiedä hänestä oikeastaan mitään, eikä pikainen googletus avannut juuri asiaa. Informaatiota otetaan mieluusti vastaan, sillä niin upea kuin Tikanmäen sävellys onkin (ja niin hyvin kuin se kestääkin latinotyyppisen akustisen kitarannäppäilyn kaltaiset lievät juustoisuudet), juuri Portaankorvan äänessä se soi, se ikoninen hetki, jota tuossa yritin kuvailla. Hänen laulunsa kuulostaa kasteelta ruohonkorsilla, sen vähemmän sentimentaalista kuvaa en nyt keksi. Puhutaan yhdestä suomalaisen popmusiikin täydellisimmistä laulusuorituksista.
Juicen teksti on riittävän hyvä tähän lauluun, mutta tarkemmalle analyysille ei ole tarvetta. Tämän laulun todellinen merkitys on hyvin suurelta osin kaikessa muussa.
Balladi elokuvasta Klaani Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti